Hyvä ystäväni kärsi jokin aika sitten polttareissaan toisen päivän krapulaa. Koitin tarjota hänelle helpotukseksi omenaa, mutta hän olisi halunnut sen soseutettuna, sillä puremiseen ei kuulemma riittänyt energiaa. Aloin tapauksen jälkeen ymmärtää paremmin, miksi smoothiet on nykyään niin suosittuja.
Ainakin minulla tuntuu olevan jatkuvia ongelmia välipalojen suhteen. En tiedä vaatiiko tämä kokonaiset 173 senttiä pitkä kroppani jotenkin normaalia enemmän energiaa, mutta minä en selviä päivistäni millään "hedelmä tai jugurtti" välipaloilla ja salitreenin jälkeen tarvitsen energiaa lähes heti, muuten alkaa tärisyttää ja ketuttaa.
Turkuun on jo jokin aika sitten, samaan aikaan uusimman Elixian kanssa, avattu (kait) kaupungin ensimmäinen smoothie-baari Lilin. Valikoima on huikea ja kaikki sekoitetaan tilauksen jälkeen, ne eivät siis seiso missään odottelemassa. Ja jos ei tiedä mitä makua, "superfoodia" tai muuta härpäkettä juomaansa haluaisi, voi aina valita päivän smoothien tai muun seinältä löytyvän vaihtoehdon, jotka joku itseä fiksumpi on miettinyt valmiiksi. Oma suosikkini on "suklainen", joka sisältää ainakin raakakaakaota. Ystävälliseltä omistajapariskunnalta saa aina loistavia vinkkejä. Myös koko lounaan voi korvata smoothiella (itse en ole vielä uskaltautunut näin extremeen). Jos Kop-kolmion Aschanilla smoothie maksaa 4,50 €, maksaa Lilin päivän smoothie 3,80 €, "suklainen" 5 € ja laatu on aika eri luokkaa.
Viimeksi pikkuruisessa kahvilassa poiketessani kuulin ihmettelyä, etteivät varsinkaan Elixian asiakkaat ole paikkaa löytäneet. Olin ihmeissäni ja pahoillani. Tämä kirjoitus on siis mainos, josta kukaan ei ole minulle maksanut mitään.
P.S. Olenko minä ainut, jota ketuttaa se, että nykyään kaikkia juomiksi soseutettuja juttuja kutsutaan smoothieksi? Ennen oli erikseen fruitie ja smoothie, joista toinen sisälsi vain mehua ja hedelmiä, toinen myös jugurttia.
Saturday, May 5, 2012
Sunday, April 8, 2012
TortillaTortillaTortilla...
Tai burrito tai joku muu vastaava, valitettavasti en oikein tiedä miten fajitakset, burritot, tortillat yms. eksoottiset herkut eroavat toisistaan. Valitettavasti tiedän, että niihin yleensä laitetaan paljon tavaraa suoraan säilyketölkistä ja hirveän vähän mitään tuoretta ja itsetehtyä. Torstai-iltamme oli poikkeus.
takana spinning-tunti, edessä pitkä viikonloppu. Minä haluan jotain roskaruokaa muistuttavaa, jotain arkiruoasta poikkeavaa. Siippa ei halua papuja tai soijarouhetta (pölö!), joten käymme cittarin rullaportaissa äiti-lapsi-suhdetta muistuttavan keskustelun
- No mitäs jos tehdään tortilloja katkaraputäytteellä?
- Ei katkaravut munsta oikein sovi sellaiseen...
- No mitäs jos mä paistan sulle broilerisuikaleita, voinko sitten tehdä burritoja?
- Osaatkohan sä..?
Todella harvoin teen kahta ruokaa, mutta nyt loppujen lopuksi ostettiin siis 450 g (!) maustamatonta broileria ja 180 g katkarapuja, tomaattia, paprikaa, sipulia, avokadoa, ranskankermaa, valmiita leipäsiä ja jo aiemmin mainostamaani Tannisen savustetuista chileistä tehtyä kastiketta. Paljon valkosipulia ja chilikastiketta molempiin täytteisiin, vielä enemmän sooseja ja voi sisso että oli hyvää. Sooseista toisessa avokadoa, tomaattia, sipulia ja sitruunaa, toisessa tomaattia, paprikaa ja sipulia. ja lisäksi vielä sitä ranskankermaa. Simppeliä! Totesin heti, että söisin paljon useammin ravintoloissa, jos niistä saisi näin hyvää ruokaa. Jotain ruoan mausta taitaa kertoa sekin, että 450 grammaa broilerinsuikaleita katosi yhden miehen mahaan yhdellä aterialla.
takana spinning-tunti, edessä pitkä viikonloppu. Minä haluan jotain roskaruokaa muistuttavaa, jotain arkiruoasta poikkeavaa. Siippa ei halua papuja tai soijarouhetta (pölö!), joten käymme cittarin rullaportaissa äiti-lapsi-suhdetta muistuttavan keskustelun
- No mitäs jos tehdään tortilloja katkaraputäytteellä?
- Ei katkaravut munsta oikein sovi sellaiseen...
- No mitäs jos mä paistan sulle broilerisuikaleita, voinko sitten tehdä burritoja?
- Osaatkohan sä..?
Todella harvoin teen kahta ruokaa, mutta nyt loppujen lopuksi ostettiin siis 450 g (!) maustamatonta broileria ja 180 g katkarapuja, tomaattia, paprikaa, sipulia, avokadoa, ranskankermaa, valmiita leipäsiä ja jo aiemmin mainostamaani Tannisen savustetuista chileistä tehtyä kastiketta. Paljon valkosipulia ja chilikastiketta molempiin täytteisiin, vielä enemmän sooseja ja voi sisso että oli hyvää. Sooseista toisessa avokadoa, tomaattia, sipulia ja sitruunaa, toisessa tomaattia, paprikaa ja sipulia. ja lisäksi vielä sitä ranskankermaa. Simppeliä! Totesin heti, että söisin paljon useammin ravintoloissa, jos niistä saisi näin hyvää ruokaa. Jotain ruoan mausta taitaa kertoa sekin, että 450 grammaa broilerinsuikaleita katosi yhden miehen mahaan yhdellä aterialla.
Saturday, March 24, 2012
Pata porisemaan...eikun kohoamaan...eikun paistumaan...eikun...
Joo, loma oli ja meni. Oli ihanaa, että kerrankin oli aikaa tehdä ruokaa oikein ajatuksella ja selailla läpi kaikkia loistavia ruokakirjoja. Ihan hirveästi ei kyllä tullut laitettua ruokaa niistä kirjoista, lähinnä fiilisteltyä.
Siitä on jo ikuisuuksia, kun bongasin jostain ruokakirjasta pataleivän ohjeen ja otin siitä itselleni kopion. Omistan yhden maailman kauneimmista ruoanvalmistusvälineistä, nimittäin Sarpanevan padan, mutta käyttöön se pääse hävettävän harvoin (saattaisiko asialla olla jotain tekemistä sen kanssa, etten valmista lihapatoja..?). Nyt valmistin simppelin leipätaikinan, jätin sen 15 tunniksi lepäämään, leivoin siitä leivän jonka päällystin vehnärouheella, kohotin ja paistoin tulikuumassa padassa 250 -asteisessa uunissa ensin kannella ja sitten ilman kantta. Niin täydellistä koostumusta en ole koskaan onnistunut leipomaan! Nam!
samalla uuninlämmityksellä tuli leivottua suklaahippukeksejä, joihin laitoin mausteeksi vähän (tai oikeastaan vähän enemmän) kanelia ja kardemummaa. Nam niillekin!
Siitä on jo ikuisuuksia, kun bongasin jostain ruokakirjasta pataleivän ohjeen ja otin siitä itselleni kopion. Omistan yhden maailman kauneimmista ruoanvalmistusvälineistä, nimittäin Sarpanevan padan, mutta käyttöön se pääse hävettävän harvoin (saattaisiko asialla olla jotain tekemistä sen kanssa, etten valmista lihapatoja..?). Nyt valmistin simppelin leipätaikinan, jätin sen 15 tunniksi lepäämään, leivoin siitä leivän jonka päällystin vehnärouheella, kohotin ja paistoin tulikuumassa padassa 250 -asteisessa uunissa ensin kannella ja sitten ilman kantta. Niin täydellistä koostumusta en ole koskaan onnistunut leipomaan! Nam!
samalla uuninlämmityksellä tuli leivottua suklaahippukeksejä, joihin laitoin mausteeksi vähän (tai oikeastaan vähän enemmän) kanelia ja kardemummaa. Nam niillekin!
Monday, March 12, 2012
Eksoottisia ruokia kaukomailta
YLE uutisoi jokin aika sitten Israelilaisten tuotteiden alkuperän vääristelystä ja sai minut jälleen miettimään ostamieni tuotteiden alkuperää. Koska faktahan on, että ostan jotain lähes joka päivä ja vaikka usein mietin, mistä ostamani jutut ovat peräisin, kuka ne tekee ja millä ehdoilla, ei minulla tunnu olevan mitään mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan.
Olen jo pidemmän aikaa koittanut välttää kiinalaisia elintarvikkeita, sillä..no, tarvitseeko sitä edes perustella? Ensiksikään, en halua kannattaa maan erittäin synkkää hallintotapaa, mutta en myöskään haluaisi omaa kroppaani alttiiksi millekään myrkylle. Yleensä tämä toimii, jopa soijakastiketta saa japanilaisena ja valkosipulia italaisena, mutta yhdessä asiassa tilanne on melkein mahdoton, nimittäin inkiväärissä. Peräti kaupoissa myytävä luomuinkivääri on kiinalaista (mielenkiintoinen yhtälö, eikös?). Tilanne vain korostuu näin flunssakautena, jolloin tapanani on tehdä sitruuna-inkivääri-hunajajuomaa. Pohdimme ongelmaa myös ystäväni kanssa ja harkitsimme jo inkiväärin kasvatusta ensi kesänä (mitenköhän se säilyisi?), kunnes löysin Ruohonjuuresta luomuinkivääriä, alkuperämaa jossain Etelä-Amerikassa, jee! (Samaan aikaan Ruohonjuuri mainostaa facebook-sivuillaan luomuisia maitotuotteita, jotka on tuotettu Saksassa. Olenko minä ainut, jonka mielestä tämä ei ole kauhian ekologista, kun lähempänäkin tuotettuja löytyisi?)
Mitään ratkaisua tähän Israel-ongelmaan en kyllä ole löytynyt ja pääsenkin taas lempiaiheeni äärelle. Ei voi olla niin, että kaikki eettiset ongelmat sysätään yksittäisen kuluttajan vastuulle ja jätetään hänet tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei ole (tai ainoa vaihtoehto on jättää mineolat ostamatta, mikä ei ainakaan minulle ole vaihtoehto). Ja jotenkin tuntuu, että suurin kärki esim. reilun kaupan hypetyksestäkin on kadonnut jonnekin. Miksi?
Olen jo pidemmän aikaa koittanut välttää kiinalaisia elintarvikkeita, sillä..no, tarvitseeko sitä edes perustella? Ensiksikään, en halua kannattaa maan erittäin synkkää hallintotapaa, mutta en myöskään haluaisi omaa kroppaani alttiiksi millekään myrkylle. Yleensä tämä toimii, jopa soijakastiketta saa japanilaisena ja valkosipulia italaisena, mutta yhdessä asiassa tilanne on melkein mahdoton, nimittäin inkiväärissä. Peräti kaupoissa myytävä luomuinkivääri on kiinalaista (mielenkiintoinen yhtälö, eikös?). Tilanne vain korostuu näin flunssakautena, jolloin tapanani on tehdä sitruuna-inkivääri-hunajajuomaa. Pohdimme ongelmaa myös ystäväni kanssa ja harkitsimme jo inkiväärin kasvatusta ensi kesänä (mitenköhän se säilyisi?), kunnes löysin Ruohonjuuresta luomuinkivääriä, alkuperämaa jossain Etelä-Amerikassa, jee! (Samaan aikaan Ruohonjuuri mainostaa facebook-sivuillaan luomuisia maitotuotteita, jotka on tuotettu Saksassa. Olenko minä ainut, jonka mielestä tämä ei ole kauhian ekologista, kun lähempänäkin tuotettuja löytyisi?)
Mitään ratkaisua tähän Israel-ongelmaan en kyllä ole löytynyt ja pääsenkin taas lempiaiheeni äärelle. Ei voi olla niin, että kaikki eettiset ongelmat sysätään yksittäisen kuluttajan vastuulle ja jätetään hänet tilanteeseen, jossa vaihtoehtoja ei ole (tai ainoa vaihtoehto on jättää mineolat ostamatta, mikä ei ainakaan minulle ole vaihtoehto). Ja jotenkin tuntuu, että suurin kärki esim. reilun kaupan hypetyksestäkin on kadonnut jonnekin. Miksi?
Wednesday, March 7, 2012
Friday, March 2, 2012
Chiliä!
Tänään oli Manhattanin K-marketissa tyyppi maistattamassa Varsinais-Suomessa tehtyjä Tannisen chilikastikkeita (kuulemma samoja Tannisia kuin leipurit). Onhan tämä aikas paljon positiivisempaa tavaraa kuin jotkin made in china- maustetahnat.
Ainakin savustettu kastike ja ketsuppi olivat törkeän hyviä, vaikka ei taidakaan olla kauhean hyvä idea maistella chilikastikkeita keskellä kauppaa (en ainakaan nähnyt lähettyvillä mitään pelastavia jugurttipurkkeja tms).
Kaikki tuollaiset mausteseokset, kastikkeet, tahnat, relissit ja muut kiehtovat mua hirveästi, mutten osaa käyttää niitä. Olisiko hyviä ideoita?
P.S. Alkoi loma ja sen kunniaksi paistoin tänään Valion ohjeen mukaan muhkeita rahkalettuja. Tuollaisen ihme "valkoiseksi maustetun" tavaran sijaan laitoin ihan sitä pehmeää rahkaa ja hyviä makeita lettuja tuli!
Ainakin savustettu kastike ja ketsuppi olivat törkeän hyviä, vaikka ei taidakaan olla kauhean hyvä idea maistella chilikastikkeita keskellä kauppaa (en ainakaan nähnyt lähettyvillä mitään pelastavia jugurttipurkkeja tms).
Kaikki tuollaiset mausteseokset, kastikkeet, tahnat, relissit ja muut kiehtovat mua hirveästi, mutten osaa käyttää niitä. Olisiko hyviä ideoita?
P.S. Alkoi loma ja sen kunniaksi paistoin tänään Valion ohjeen mukaan muhkeita rahkalettuja. Tuollaisen ihme "valkoiseksi maustetun" tavaran sijaan laitoin ihan sitä pehmeää rahkaa ja hyviä makeita lettuja tuli!
Tuesday, February 21, 2012
Laskiainen
Laskiainen on aiheuttanut tänä vuonna erittäin mielenkiintoisen ruokakeskustelun, jota on käyty ainakin Turun Sanomissa ja radiossa. Toivottavasti närkästys on levinnyt myös Turun ulkopuolelle, sen verran törkeästä touhusta on tällä kertaa kyse. Vaasan leipomo on nimittäin kärrännyt Latviasta saakka Suomeen pakasteena säilytettyjä laskiaispullia, joiden välissä ei suinkaan ole kermavaahtoa vaan kasvisrasvasekoitetta, eikä suinkaan mantelimassaa vaan mantelin makuista täytettä (tehty aprikoosinkivistä). Sitä voi vaan miettiä, miltä kerran sulanut kasvisrasvasekoite maistuu pullan välissä. Ja sitä vaan voi miettiä, onko tuollaisessa touhussa mitään järkeä! Ja niitä "isoäidin laskiaispullia" oli ainakin Länsikeskuksen Cittarissa isot pinot. Toivottavasti sinne jäävätkin!
Jos ensimmäinen Turun radiosta tänään kuulemani juttu oli näinkin ällöttävä, oli toinen erittäin positiivnen. En ole nimittäin aiemmin tajunnut, miten hienoa valmisruokaa purkkihernekeitto on! Sitä tehdään Turussa Lundenin tehtailla Varsinais-Suomalaisista herneistä (herneiden alkuperä kerrottiin radiossa), eikä se sisällä parhaimmillaan kuin herneitä, vettä ja suolaa. Saa myös luomuna, mutta silti purkin hinta ei kohoa paljoa yli euron. Ainakin Herne rokkaa!- keittokirjan mukaan herneet ovat myös kovin ravintorikkaita, ekologisia ja monikäyttöisiä. Kirjassa on ohjeita myös ruokalajeihin, joita ei valmisteta suinkaan herneistä vaan purkkihernekeitosta (esim. pannulla paistettavia, leivitettyjä pihvejä). Aion kokeilla, mutta tänään syön lihattoman purkkihernekeittoni sinapilla ja kotimaisilla pakasteporkkanoilla ryyditettynä (sellaisiakin vielä löytyy kaupasta, jipii) ja jälkiruoaksi syön Rostenin laskiaispullan mantelimassalla. Kaupan päälle sain mukavan juttutuokion konsultin kanssa, joka kertoi kuinka ylpeänä on esitellyt turkulaisen leipomon tuotteita jo 20 vuotta.
Jos ensimmäinen Turun radiosta tänään kuulemani juttu oli näinkin ällöttävä, oli toinen erittäin positiivnen. En ole nimittäin aiemmin tajunnut, miten hienoa valmisruokaa purkkihernekeitto on! Sitä tehdään Turussa Lundenin tehtailla Varsinais-Suomalaisista herneistä (herneiden alkuperä kerrottiin radiossa), eikä se sisällä parhaimmillaan kuin herneitä, vettä ja suolaa. Saa myös luomuna, mutta silti purkin hinta ei kohoa paljoa yli euron. Ainakin Herne rokkaa!- keittokirjan mukaan herneet ovat myös kovin ravintorikkaita, ekologisia ja monikäyttöisiä. Kirjassa on ohjeita myös ruokalajeihin, joita ei valmisteta suinkaan herneistä vaan purkkihernekeitosta (esim. pannulla paistettavia, leivitettyjä pihvejä). Aion kokeilla, mutta tänään syön lihattoman purkkihernekeittoni sinapilla ja kotimaisilla pakasteporkkanoilla ryyditettynä (sellaisiakin vielä löytyy kaupasta, jipii) ja jälkiruoaksi syön Rostenin laskiaispullan mantelimassalla. Kaupan päälle sain mukavan juttutuokion konsultin kanssa, joka kertoi kuinka ylpeänä on esitellyt turkulaisen leipomon tuotteita jo 20 vuotta.
Subscribe to:
Posts (Atom)
